Siirry sisältöön
Ota yhteyttä Tilaa uutiskirje Haku
Liity jäseneksi

ATP-sopimus

Helposti pilaantuvien elintarvikkeiden kansainvälisiä kuljetuksia ja tällaisissa kuljetuksissa käytettävää erityiskalustoa koskeva sopimus tunnetaan paremmin nimellä ATP-sopimus. Lyhenne ATP tulee sopimuksen ranskankielisestä nimestä Accord relatif aux Transports internationaux de denrées Périssables et aux engins spéciaux a utiliser pour ces transports”. Sopimus solmittiin Genevessä YK:n Euroopan taloudellisessa komissiossa vuonna 1970 ja se astui voimaan vuonna 1976. Suomi liittyi ATP-sopimukseen vuonna 1980 ja meillä se astui voimaan 15.5.1981. Sopimusmaita oli vuoden 2024 keväällä yhteensä 52. Sopimusmaista Sveitsi on allekirjoittanut sopimuksen, mutta ei ole sitä ratifioinut.

ATP-sopimus on virallisesti kolmikielinen (ranska, englanti ja venäjä). Ristiriitatapauksissa pätee aina sopimuksen virallinen teksti. ATP-sopimuksen ajantasainen teksti on luettavissa UN-ECE/TRANS/WP.11 –työryhmän sivuilta, tästä linkistä(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun). Luettelo sopimusmaista, löytyy myös UNECE:n sivuilta, luetteloon pääset tutustumaan tästä linkistä(siirryt toiseen palveluun).

ATP-sopimuksen soveltamisala

Elintarvikekuljetus kuuluu ATP-sopimuksen piiriin, kun lastina oleva elintarvike tai elintarvikeryhmä on mainittu ATP-sopimuksen liitteissä 2 tai 3. Em. liitteissä on lisäksi määritelty eri elintarvikkeiden korkeimmat sallitut kuljetuslämpötilat.

Liite 2 kattaa lähes kaikki pakastetut elintarvikkeet ja liite 3 useimmat jäähdytettynä kuljetettavat elintarvikkeet. Sopimuksen ulkopuolelle jäävät mm. suolatut, savustetut, kuivatut tai steriloidut liha- ja kalatuotteet sekä tuoreet hedelmät ja vihannekset.

Tuotteiden kuormauksen kuljetusvälineeseen ja kuorman purkamisen tulee tapahtua eri maissa ja ainakin purkupaikan tulee sijaita ATP-sopimusmaassa. ATP-sopimus koskee pääsääntöisesti maakuljetuksia, mutta myös alle 150 km merimatkat ilman jälleen kuormausta kuuluvat sopimuksen piiriin. Vähintään 150 km meriosuuksien erottamat maaosuudet käsitellään erillisinä kuljetuksina. ATP-sopimusta ei sovelleta ollenkaan ilman jälleen kuormausta tapahtuviin, luokitetuilla lämpötilasäädellyillä merikonteilla (”containers classified as thermal maritime”) tapahtuviin kuljetuksiin, jos kuljetukseen sisältyy vähintään 150 km merimatka.

Jos kuljetus kuuluu ATP-sopimuksen piiriin, käytettävän kuljetusvälineen on täytettävä sopimuksessa esitetyt vaatimukset ja sillä on oltava voimassa oleva ATP-todistus. Myös tuonti sopimusmaan alueelle voidaan kieltää tai tuonnille voidaan asettaa ehtoja. Rikkeen todenneen sopimusmaan viranomainen ilmoittaa rikkeestä ja rangaistuksesta rikkeen tekijän kotimaan asianomaiselle viranomaiselle.


Kuljetusvälineiden ATP-luokittelu

ATP-kuljetusvälineet luokitellaan ensisijaisesti korin eristyskyvyn perusteella. Toissijaisia luokitteluperusteita ovat lämpötilansäätölaitteen toimintaperiaate sekä kuormatilan lämpötila.

Eristyskykyä kuvataan korin keskimääräisellä k-arvolla (u-arvolla). K-arvo tarkoittaa lämpötehoa, joka siirtyy seinämän jokaisen neliömetrin läpi, kun seinämän eri puolten välinen lämpötilaero on yksi °C. Korin keskimääräisen k-arvon perusteella voidaan laskea lämpövuoto. Jos k-arvo on 0,65 W/m2°C, seinämien kokonaispinta-ala 100 m2 ja lämpötilaero 30° C, korin seinämien läpi siirtyy jatkuvasti lämpöä 1950 W:n teholla (0,65*100*30). Eristyskyvyn perusteella korit jaetaan normaalieristeisiin IN-luokan ja raskaseristeisiin IR-luokan koreihin. IR-luokan korin keskimääräinen k-arvo saa olla korkeintaan 0,40 W/m2°C. Vastaavasti IN-luokan korien k-arvo on yli 0,40 W/m2°C, mutta ei enempää kuin 0,70 W/m2°C. Vain sellaisia kuljetusvälineitä, joiden kori on raskaseristeinen, voidaan luokitella pakastekuljetuksiin soveltuviin ATP-luokkiin tai lämmitettyihin luokkiin, joissa ympäristön lämpötila on alempi kuin -10 °C. Näin ollen tehokkaallakaan kylmäkoneella tai lämmityslaitteella ei voi parantaa heikosta eristyksestä johtuvaa luokitusta, vaikka laitteet tehonsa puolesta sinänsä pystyisivät ylläpitämään luokan mukaista kuormatilan sisälämpötilaa. Korit, joiden k-arvo on suurempi kuin 0,70 W/m2°C eivät voi saada minkäänlaista ATP-luokitusta. Sen lisäksi, että hyvä k-arvo helpottaa kuormatilan lämpötilan hallintaa ja parantaa häiriötilanteiden sietokykyä, se vähentää kylmäkoneen energiankulutusta ja sitä kautta ympäristökuormitusta.

Lämpötilansäätölaitteen toimintaperiaatteen mukaan ATP-kuljetusvälineet jaetaan jäähdytettyihin (R), koneellisesti jäähdytettyihin (F), koneellisesti jäähdytettyihin ja lämmitettyihin (B) sekä lämmitettyihin (C). Kuormatilan tai ympäristön lämpötilan perusteella kuljetusvälineet jaetaan edelleen kirjaimilla A, B, C, D, E, F, G, H, I, J, K ja L merkittyihin luokkiin, joiden merkitys riippuu lämpötilan säätölaitteesta ja käy ilmi oheisesta kuvasta.

Kuva: ATP-luokitusmerkintä.

Luokitusmerkinnän perään liitetty X (esim. FRC-X) voi tarkoittaa esim. sitä, että lämpötilansäätölaite on irrotettava tai ettei se voi toimia itsenäisesti. Yleisimmin kyseessä on kuljetusväline, jonka kylmäkone saa käyttövoimansa ajoneuvon moottorista. Riippuen paikallisista säädöksistä merkintä voi esim. mahdollistaa ajoneuvon moottorin käyttämisen tilanteessa, jossa se muutoin olisi kielletty.

Yleisin ATP-luokka on FRC eli koneellisesti jäähdytetty raskaseristeinen luokan C kuljetusväline. Tällaisessa kuljetusvälineessä voidaan, kun ympäristön lämpötila on +30 °C, ylläpitää mitä tahansa -20 ja +12 C-asteen välistä lämpötilaa. Toinen yleinen luokka on FNA eli koneellisesti jäähdytetty normaalieristeinen luokan A kuljetusväline. FNA-luokassa kuormatilan lämpötila-alue on 0 – +12 °C. Keväällä 2024 Suomen lähes 4900 ATP-luokitellusta kuormatilasta noin 77 % oli FRC- ja noin 17 % FNA-luokiteltuja. Keski- ja Etelä-Euroopassa käytetään jonkin verran mm. RRC- ja RNA-luokiteltuja jäähdytettyjä kuljetusvälineitä. Kylmäkoneen sijaan niiden jäähdytys voi perustua esim. kylmävaraajiin, nestetyppeen tai hiilihappojäähän. Pelkkä IR- tai IN-luokitus tarkoittaa, ettei kuljetusvälineessä ole ATP-sopimuksen mukaista jäähdytys- tai lämmityslaitetta, tai ettei laitetta ole vielä asennettu. Tyypillisesti esim. maitoauto voi olla IN-luokiteltu. Vuonna 2018 ATP-sopimukseen astui voimaan B-alkuiset koneellisesti jäähdytetyt ja lämmitetyt luokat. Niitä on toistaiseksi sertifioitu Suomessa joitain kymmeniä kappaleita.

Kuljetusvälineiden merkinnät ja tunnistaminen

ATP-sopimus edellyttää, että sekä kuljetusvälineen korissa että lämpötilansäätölaitteessa on pysyvästi merkittynä vähintään seuraavat valmistajan kiinnittämät tiedot:

Kuljetusvälineissä, jotka on valmistettu 6.3.2010 jälkeen, em. tietojen tulee käydä ilmi tyyppikilvestä. Yksiselitteinen tyyppikilpivaatimus ei koske vanhempia kuljetusvälineitä, kunhan tiedot on muutoin merkitty vaaditulla tavalla. Käytännössä tyyppikilpi on yleisin merkintöjen sijaintipaikka myös em. päivämäärää vanhemmassa kalustossa. Merkintöjen puuttuessa kuljetusvälinettä ei voida yhdistää sille annettuun ATP-todistukseen, eikä ATP-luokitus siten ole voimassa.

ATP-luokitellun kuljetusvälineen ulkoisena tunnusmerkkinä on korin etuyläkulmiin kiinnitetyt, väriltään tummansiniset luokitusmerkinnät. Merkinnän kirjainosa ilmoittaa ATP-luokan ja numerot luokituksen viimeisen voimassaolokuukauden ja -vuoden. Vaalealla pohjalla olevien merkintöjen tulee olla kuljetusvälineelle annetun ATP-todistuksen mukaisia. Kun ATP-todistus vanhenee, kuljetusväline lakkaa olemasta luokituksen mukainen ja korin merkinnät tulee poistaa. Esimerkiksi FRC 03-2029 on voimassa 31.3.2029 saakka.

Luokitusmerkinnän kirjainten korkeuden tulee olla vähintään 100 mm ja numeroiden 50 mm. Kokonaispainoltaan korkeintaan 3500 kg kuljetusvälineissä merkintöjen korkeudeksi riittää puolet edellä mainitusta.

Moniosastoiset ATP-kuljetusvälineet

Moniosastoisten ja monilämpötilaisten (Multi-temperature and Multi-compartement, MTMC) kuljetusvälineet hyväksyttiin ATP-sopimukseen lopullisesti vuonna 2013. Tosin edelleenkin mm. luokitusmerkinnöissä, mitoitusperiaatteissa ja kausitarkastuksissa eri maiden välillä esiintyy vaihtelua.

Nimityksensä mukaisesti MTMC kuljetusvälineissä on enemmän kuin yksi osasto ja osastoissa on mahdollista ylläpitää eri lämpötiloja. MTMC-luokituksen tunnistaa siitä, että ATP-todistuksen oikean yläkulman ”Multi-temperature” kenttää ei ole yliviivattu.

Suuri osa väliseinällä ja useammalla kuin yhdellä höyrystimellä varustetuista kuljetusvälineistä ei ole MTMC-luokiteltu. Tämä tarkoittaa, että väliseinää käytettäessä ATP-luokitus ei lähtökohtaisesti ole voimassa.

Kuljetusvälineiden maahantuonti

Kukin ATP-sopimusmaa vastaa omassa rekisterissään olevien kuljetusvälineiden ATP-sertifioinnista. joten kuljetusvälineen rekisteröintimaan vaihtuessa lähtömaan antama ATP-todistus on vaihdettava uuden rekisteröintimaan antamaan todistukseen. Menettely on kuvattu ATP-sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä 1. Oleellista on, että uuden rekisteröintimaan viranomaiselle esitetään lähtömaan antama ATP-todistus, asiakirjat, joihin kyseinen ATP-todistus perustuu, eli korin ja kylmäkoneen tyyppitarkastustodistukset sekä kuljetusvälineen tekninen kuvaus. Lähtömaan antama ATP-todistus on tarvittaessa voimassa väliaikaisena todistuksena korkeintaan kuusi kuukautta. Ellei uutta ATP-todistusta hankita, kuljetusvälineellä ei siten em. kuuden kuukauden jälkeen ole voimassa olevaa ATP-luokitusta. Asialla voi olla ratkaiseva merkitys esim. selviteltäessä mahdollisen kuljetusvaurion korvausvastuita. Niin ikään voimassa olevan ATP-luokituksen puuttuminen voi, riippuen sopimusmaasta, johtaa sakkoihin tai kuljetus voidaan keskeyttää. Luonnonvarakeskus (Luke) on ainakin toistaiseksi antanut suomalaisia ATP-todistuksia hyvinkin pitkään em. kuuden kuukauden määräajan jälkeen, kunhan sertifioinnin edellytykset muutoin täyttyvät.

UNECE ylläpitää luetteloa eri maiden ATP-viranomaisista ja testilaitoksista, Luettelo avautuu tästä linkistä https://unece.org/atp-competent-authorities-and-testing-stations(siirryt toiseen palveluun) (avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun). Koska liikkeellä on väärennettyjä ja manipuloituja ATP-todistuksia, kannattaa epäilyttävässä tapauksessa todistuksen oikeellisuus varmistaa olemalla yhteydessä todistuksen antaneeseen viranomaiseen. Edes kotimaasta käytettyä kuljetusvälinettä ostettaessa ei ole suositeltavaa luottaa pelkästään korin yläkulmien merkintöihin tai ATP-todistuksen valokopioon.


ATP-todistus ja -sertifiointi

ATP-todistus on puolueettoman kolmannen osapuolen antama asiakirja siitä, että kuljetusväline täyttää ATP-sopimuksen vaatimukset. ATP-todistukset antaa kuljetusvälineen rekisteröintimaan viranomainen, Suomessa Luonnonvarakeskus (Luke). Alkuperäinen ATP-todistus tai sen virallinen kopio on oltava kuljetuksen aikana mukana. ATP-todistuksesta käy ilmi mm. kuljetusvälineen tunnistetiedot, ATP-luokka ja luokituksen voimassaolo. Vuoden 2024 alusta Suomessa otettiin käyttöön sähköinen ATP-palvelu ja sen myötä QR-koodilla varustetut sähköiset ATP-todistukset. Ennen sähköistä palvelua annetut paperiset ATP-todistukset ovat kuitenkin entiseen tapaan voimassa eikä niitä muuteta ilman erityistä syytä sähköisiksi.

ATP-todistus on kuormatilakohtainen. Näin ollen sekä kuorma-autolla että sen vetämällä perävaunulla on omat todistukset. Moniosastoinen ja monilämpötilainen kuormatila saa vain yhden todistuksen.

ATP-sertifiointi perustuu pitkälti tyyppitarkastuksiin. Valtaosa ATP-todistuksista annetaan koreille ja lämpötilansäätölaitteille tehtyjen tyyppitarkastusten perusteella, eikä kaikkien kuljetusvälineiden vaatimustenmukaisuutta selvitetä testaamalla vaan sertifiointipäätökset perustuvat kirjallisissa hakemuksissa annettuihin tietoihin. Oleellista on, että sekä kori että kylmäkone ovat ATP-sopimuksen yhdenmukaisuusehtojen (ATP-sopimuksen liitteen 1 lisäyksen 1 kohta 6) puitteissa samanlaisia kuin tyyppitarkastetut kappaleet ja että kylmäkoneen teho on vähintään laskennallisen tehovaatimuksen mukainen. Tehon tulee olla vähintään 1,75-kertainen verrattuna korin lämpövuotoon, kun ympäristön lämpötila on +30 °C.

Edellä esitetystä jäähdytystehovaatimuksesta on mahdollista poiketa, jos kuljetusvälineelle tehdään ATP-sopimuksen mukainen kylmätehon riittävyyden tarkastus.

Sen lisäksi, että pakastekuljetusvälineen korin tulee olla raskaseristeinen, tulee pakastekuljetusvälineessä olla standardin SFS-EN 12830 mukainen lämpötilan mittaus- ja tallennuslaite. Standardin nykyinen versio on SFS-EN 12830:2018, joka korvasi aiemman standardin EN 12830:1999. ATP-sopimus ei kuitenkaan edellytä aiemmin asennettujen vanhan standardin mukaisten laitteiden vaihtamista nykyisen standardin mukaisiin.

Suomessa ATP-todistusta haetaan Luken sähköisestä ATP-palvelusta(siirryt toiseen palveluun) (siirryt toiseen palveluun). Yleensä hakijoina toimivat korivalmistajat, mutta yksittäisten maahantuotujen kuljetusvälineiden osalta hakijana voi olla myös kuljetusvälineen hankkinut kuljetusliike. Kausitarkastuksen jälkeen ATP-todistusta ei tarvitse erikseen hakea, vaan Luke antaa uuden todistuksen saatuaan kausitarkastusasemalta raportin tehdystä tarkastuksesta.

ATP-testit ja tarkastukset

Kuljetusvälineiden vaatimustenmukaisuus selvitetään ATP-sopimuksessa kuvatuilla testeillä ja tarkastuksilla. Tyyppitarkastusten perusteella voidaan sertifioida useita tarkastetun korin tai kylmäkoneen kaltaisia yksiköitä.

Korin tyyppitarkastuksen oleellisin osa on korin keskimääräisen k-arvon määritys. Yleisimmin tämä tehdään ns. ”internal heating” –menetelmällä, jolloin korin sisätilaa lämmitetään noin 32,5 C-asteeseen mittaustilassa, jonka lämpötila on noin +7,5 °C. Kun tasapainotila on vakiintunut, lämmitystehosta, toteutuneesta lämpötilaerosta ja korin seinämien geometrisesta keskipinta-alasta lasketaan korin keskimääräinen k-arvo. Määrityksestä laaditaan korin tyyppitestiraportti, jonka perusteella valmistaja voi hakea ATP-todistuksia ATP-sopimuksen yhdenmukaisuusehtojen (ATP-sopimuksen liitteen 1 lisäyksen 1 kohta 6) puitteissa samanlaisille koreille.

Korin k-arvon varmennus tarkoittaa yksittäisen korin k-arvon määritystä siten, että määritys voidaan keskeyttää silloin, kun ollaan varmoja siitä, että k-arvo on raja-arvon hyväksyttävällä puolella. K-arvon varmennus ei ole tyyppitarkastus, vaan tulosta voidaan soveltaa vain testattuun koriin.

Kylmäkoneen tyyppitarkastuksessa mitataan kylmäkoneen jäähdytysteho watteina ympäristön lämpötilassa +30 °C ja kuormatilan lämpötiloissa -20, -10 ja 0 °C.  Jäähdytysteho on kuormatilaan sijoitettujen lämmittimien tehon ja kuormatilan seinämien läpi vuotavan lämpötehon summa. Jos kyseessä on monihöyrystiminen kylmäkone, mittapiste -10 °C interpoloidaan.

Yksittäisen kylmäkoneen vaatimustenmukaisuus tietyssä korissa voidaan selvittää myös ns. kylmätehon riittävyyden tarkastuksella. Tällöin todetaan, pystyykö kylmäkone +30 °C ympäristön lämpötilassa jäähdyttämään ja tämän jälkeen ylläpitämään kuormatilaa vaaditussa lämpötilassa. Yleensä kuormatilaan sijoitetaan vielä lisälämpökuorma, jonka suuruus on 35 % seinämien läpi vuotavasta lämpötehosta.

ATP-kausitarkastus on menettely, jonka perusteella yksittäiselle kuljetusvälineelle annettua ATP-luokitusta voidaan sen voimassaolon päätyttyä jatkaa. Kausitarkastus on mahdollista tehdä vain sellaisille kuljetusvälineille, joilla ennestään on ATP-todistus. Tarkastukseen kuuluu kuljetusvälineen tunnistaminen, asiakirjojen tarkastus, korin ja kylmäkoneen kunnon, rakenteen ja varustelun tarkastus sekä jäähdytyskoe. Jos tarkastuksen tulos on hyväksyttävä, kuljetusvälineen ATP-luokitusta voidaan jatkaa kolmella vuodella. ATP-sopimus mahdollistaa myös sen, että kausitarkastuksessa määritetään korin eristyskyky sekä tehdään kylmäkoneelle kylmätehon riittävyyden tarkastus. Tällöin luokitus voidaan yleensä uusia 6 vuodeksi.

ATP-kausitarkastuksia tekevät Ruokaviraston hyväksymät kausitarkastusasemat.

Kausitarkastusasemia(siirryt toiseen palveluun)