Siirry sisältöön
Ota yhteyttä Tilaa uutiskirje Haku
Liity jäseneksi

Lainsäädäntö

Lainsäädännöllä turvallisuutta
ja laadulle takuu

Elintarvikkeiden toimittamista säädellään sekä elintarvikkeita koskevilla säädöksillä että tieliikenteen säädöksillä. Myös työaikaa ja ympäristönsuojelua koskevat säädökset ohjaavat toimintaa. Lainsäädännön yksityiskohtaiseen sisältöön voi tarkemmin tutustua internetlinkkien kautta. 

Kaikissa elintarvikekuljetuksissa on käytettävä sellaista kalustoa, joka soveltuu elintarvikekäyttöön.

EU-Lainsäädäntö

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002 elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (28.1.2002) Yleinen elintarvikeasetus.

• Yleiset periaatteet ja vaatimukset

– riskinarviointi

– jäljitettävyys

– elintarvikkeet -määritelmä

• Asetukseen viitataan muissa säädöksissä.

• Kuljetuksiin vaikuttavaa on toimittajan vastuu todentaa erän jäljitettävyys myös toimitusasiapapereiden osalta.

• Elintarvikealalla olevan toimijan on tehtävä riskinarviointi omien toimintojensa osalta ja laadittava suunnitelma riskien eliminoimiseksi.

http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32002R0178&qid=1412330576863&from=FI(siirryt toiseen palveluun)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus elintarvikehygieniasta (EY) N:o 852/2004, Yleinen elintarvikehygienia-asetus

Asetus koskee seuraavia toimintoja:

– alkutuotannon tuotteiden kuljetus, varastointi ja käsittely tuotantopaikalla edellyttäen, että tämä ei merkittävästi muuta niiden luonnetta

– elävien eläinten kuljetus, jos tämän asetuksen tavoitteiden saavuttaminen sitä edellyttää

– kasviperäisten tuotteiden, kalastustuotteiden ja luonnonvaraisen riistan osalta kuljetustoimet sellaisten alkutuotannon tuotteiden, joiden luonnetta ei ole merkittävästi muutettu, toimittamiseksi tuotantopaikalta johonkin laitokseen.

Siinä määritetään:

• vaatimukset sekä alkutuotannon että muiden toimijoiden yleisistä hygieniavaatimuksista

–        mikrobiologisten vaatimusten noudattaminen

–        lämpötilaa koskevien vaatimusten noudattaminen

–        kylmäketjun jatkuminen

–        näytteiden ottaminen ja analysointi

• HACCP-periaatteisiin perustuva menettely vaarojen tunnistamiseksi, niiden poistamiseksi

–        toiminnan kriittiset valvontapisteet ja seurantamenettely

–        toiminnan kriittiset raja-arvot, ei-hyväksyttävät tasot

–        korjaavien toimenpiteiden toteuttaminen, mikäli toiminta ei ole hallinnassa

• kirjanpitovelvollisuus ja todentamisvelvollisuus asiakirjojen avulla, sekä menettelyistä että niiden toimivuudesta

• kaluston puhtaanapito ja desinfiointi

• henkilöstön terveydentilan ja koulutuksen varmistaminen

• tuhoeläintorjunta

• jätteiden ja vaarallisten aineiden käsittely niin, että ne eivät aiheuta elintarvikkeille turvallisuus-

ja hygieniariskiä

• tartuntatautien leviämisen estämiseksi tehtävät toimenpiteet

• elintarvikehuoneiston yleiset vaatimukset, jotka koskevat myös kuljetuskalustoa.

http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32004R0852&qid=1412331452796&from=FI(siirryt toiseen palveluun)

Euroopan komission ohjeet elintarvikkeiden hygieniaa koskevan asetuksen (EY) N:o 852/2004 tiettyjen säännösten täytäntöönpanosta

Asiakirja on suunnattu pääasiassa elintarvikealan yrityksille ja toimivaltaisille viranomaisille, ja siinä on tarkoitus antaa ohjeita uusien elintarvikehygieniaa koskevien vaatimusten täytäntöönpanosta ja muista asiaan liittyvistä seikoista. Asiakirjan tavoitteena on auttaa elintarvikeketjun eri osapuolia ymmärtämään asetusta paremmin sekä soveltamaan sitä oikein ja yhdenmukaisesti. Asiakirjalla ei kuitenkaan ole minkäänlaista virallista oikeudellista asemaa, ja kiistatilanteissa lopullinen vastuu lainsäädännön tulkinnasta on Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella.

http://ec.europa.eu/food/food/biosafety/hygienelegislation/guidance_doc_852-2004_fi.pdf(siirryt toiseen palveluun)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä (EY) N:o 853/2004Eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetus.

Asetus määrittelee:

• eläimistä saatavien elintarvikkeiden käsittelyn hygieniavaatimukset

• tuotteille termit ja tarvittavat hygieeniset vaatimukset

• tuotteiden käsittely- ja kuljetuslämpötilat.

http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32004R0853&from=en(siirryt toiseen palveluun)

Euroopan komission ohjeet eläinperäisten elintarvikkeiden hygieniaa koskevan asetuksen (EY) N:o 853/2004 tiettyjen säännösten täytäntöönpanosta

Asiakirja on suunnattu pääasiassa elintarvikealan yrityksille ja toimivaltaisille viranomaisille jäsenvaltioissa, ja siinä on tarkoitus antaa ohjeita uusien elintarvikehygieniaa koskevien vaatimusten täytäntöönpanosta ja muista asiaan liittyvistä seikoista. Asiakirjalla ei kuitenkaan ole minkäänlaista virallista oikeudellista asemaa, ja kiistatilanteissa lopullinen vastuu lainsäädännön tulkinnasta on Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella.

http://ec.europa.eu/food/food/biosafety/hygienelegislation/guidance_doc_853-2004_fi.pdf(siirryt toiseen palveluun)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta (EY) N:o 882/2004,  EY:n valvonta-asetus

Asetuksessa vahvistetaan yleiset säännöt sellaista virallista valvontaa varten, jolla todetaan erityisesti, että noudatetaan sääntöjä, joilla pyritään:

a) estämään, poistamaan tai vähentämään hyväksyttäville tasoille ihmisiin ja eläimiin joko suoraan tai ympäristön kautta kohdistuvia riskejä

 b) takaamaan oikeudenmukaiset käytännöt elintarvikkeiden kaupassa ja suojelemaan kuluttajien etuja, myös niitä, jotka koskevat elintarvikkeiden merkitsemistä ja muuta kuluttajille annettavaa tietoa.

http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32004R0882&qid=1412341476751&from=FI(siirryt toiseen palveluun)

Komission asetus (EY) N:o 2073/2005 elintarvikkeiden mikrobiologisista vaatimuksista

• Määrätään tiettyjä mikro-organismeja koskevista mikrobiologisista vaatimuksista ja täytäntöönpanosäännöistä, joita elintarvikealan toimijoiden on noudatettava pannessaan täytäntöön asetuksen (EY) N:o 852/2004 4 artiklassa säädettyjä yleisiä ja erityisiä hygieniatoimenpiteitä.

• Toimenpiteiden tulee olla osa HACCP-periaatteisiin perustuvia menettelyitä, jotta

 – raaka-aineiden ja elintarvikkeiden hankinta, käsittely ja jalostus toteutetaan ja valvotaan siten, että prosessin hygieniavaatimukset täyttyvät

– elintarvikkeiden turvallisuutta koskevat vaatimukset, joita sovelletaan tuotteiden koko myyntiajan, täyttyvät kohtuullisesti ennakoitavissa jakelu-, varastointi- ja käyttöolosuhteissa.

http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32005R2073&qid=1412341874533&from=FI(siirryt toiseen palveluun)

Komission asetus (EY) N:o 37/2005 pakastettujen elintarvikkeiden lämpötilojen seurannasta kuljetuksen, välivarastoinnin ja varastoinnin aikana. Komission pakasteasetus

– oltava standardien SFS-EN 12830, SFS-EN 13485 ja SFS-EN 13486 mukaiset.

– Toimijan on päivättävä lämpötilatallenteet ja säilytettävä ne vähintään vuoden ajan tai kauemmin ottaen huomioon pakastetun elintarvikkeen luonne ja tarjolla pitoaika.

http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32005R0037&rid=1(siirryt toiseen palveluun)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta (EY) N:o 882/2004,  EY:n valvonta-asetus 

Asetuksessa vahvistetaan yleiset säännöt sellaista virallista valvontaa varten, jolla todetaan erityisesti, että noudatetaan sääntöjä, joilla pyritään:

a) estämään, poistamaan tai vähentämään hyväksyttäville tasoille ihmisiin ja eläimiin joko suoraan tai ympäristön kautta kohdistuvia riskejä

 b) takaamaan oikeudenmukaiset käytännöt elintarvikkeiden kaupassa ja suojelemaan kuluttajien etuja, myös niitä, jotka koskevat elintarvikkeiden merkitsemistä ja muuta kuluttajille annettavaa tietoa.

http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32004R0882&qid=1412341476751&from=FI(siirryt toiseen palveluun)

Komission asetus (EY) N:o 2073/2005 elintarvikkeiden mikrobiologisista vaatimuksista

• Määrätään tiettyjä mikro-organismeja koskevista mikrobiologisista vaatimuksista ja täytäntöönpanosäännöistä, joita elintarvikealan toimijoiden on noudatettava pannessaan täytäntöön asetuksen (EY) N:o 852/2004 4 artiklassa säädettyjä yleisiä ja erityisiä hygieniatoimenpiteitä.

• Toimenpiteiden tulee olla osa HACCP-periaatteisiin perustuvia menettelyitä, jotta

 – raaka-aineiden ja elintarvikkeiden hankinta, käsittely ja jalostus toteutetaan ja valvotaan siten, että prosessin hygieniavaatimukset täyttyvät

– elintarvikkeiden turvallisuutta koskevat vaatimukset, joita sovelletaan tuotteiden koko myyntiajan, täyttyvät kohtuullisesti ennakoitavissa jakelu-, varastointi- ja käyttöolosuhteissa.

http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32005R2073&qid=1412341874533&from=FI(siirryt toiseen palveluun)

Komission asetus (EY) N:o 37/2005 pakastettujen elintarvikkeiden lämpötilojen seurannasta kuljetuksen, välivarastoinnin ja varastoinnin aikana. Komission pakasteasetus

– oltava standardien SFS-EN 12830, SFS-EN 13485 ja SFS-EN 13486 mukaiset.

– Toimijan on päivättävä lämpötilatallenteet ja säilytettävä ne vähintään vuoden ajan tai kauemmin ottaen huomioon pakastetun elintarvikkeen luonne ja tarjolla pitoaika.

http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32005R0037&rid=1(siirryt toiseen palveluun)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004, rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta.

• Määrittelee toimintaperusteet, jotka virallista valvontaa suorittavien toimivaltaisten viranomaisten on täytettävä, jotta varmistetaan valvonnan puolueettomuus ja tehokkuus.

• Määrittää sen, että virallista valvontaa harjoittava henkilöstö saa toimivaltansa alalla soveltuvan koulutuksen, jonka perusteella se pystyy hoitamaan velvollisuutensa pätevästi ja harjoittamaan virallista valvontaa johdonmukaisella tavalla.

http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32004R0882&qid=1412603628747&from=FI(siirryt toiseen palveluun)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 854/2004, ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä. Eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetus.

Määrittää

• virallisen valvonnan periaatteet sekä toiminnan tarkastuksen ja tarkastuksen käsitteet

• laitoksen hyväksymiseen liittyviä toimintatapoja ja aikarajoja

• velvoitteet, joita elintarvikealan toimijoiden on noudatettava virallisen valvonnan mahdollistamiseksi

• virkaeläinlääkärin tehtävät ja valvonnan perusteella toteutettavat toimenpiteet, vastuujaon ja riskiperusteisen tarkastustiheyden periaatteet sekä muita eläinperäisten tuotteiden valvontaan liittyviä velvoitteita.

http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32004R0854&qid=1412603544547&from=FI(siirryt toiseen palveluun)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1935/2004, elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista ja tarvikkeista ja direktiivien 80/509/ETY ja 89/109/ETY kumoamisesta

• Määrittelee yleiset periaatteet ja vaatimukset elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuville materiaaleille ja niiden jäljitettävyydelle.

http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32004R1935&qid=1412604150460&from=FI(siirryt toiseen palveluun)


ATP-sopimus

Helposti pilaantuvien elintarvikkeiden kansainvälisiä kuljetuksia ja tällaisissa kuljetuksissa käytettävää erityiskalustoa koskeva sopimus tunnetaan paremmin nimellä ATP-sopimus. Lyhenne ATP tulee sopimuksen ranskankielisestä nimestä Accord relatif aux Transports internationaux de denrées Périssables et aux engins spéciaux a utiliser pour ces transports”. Sopimus solmittiin Genevessä YK:n Euroopan taloudellisessa komissiossa vuonna 1970 ja se astui voimaan vuonna 1976. Suomi liittyi ATP-sopimukseen vuonna 1980 ja meillä se astui voimaan 15.5.1981. Sopimusmaita oli vuoden 2014 keväällä yhteensä 48. Lisäksi Sveitsi on allekirjoittanut sopimuksen, mutta ei ole sitä ratifioinut.

ATP-sopimus on virallisesti kolmikielinen (ranska, englanti ja venäjä). Ristiriitatapauksissa pätee aina sopimuksen virallinen teksti. ATP-sopimuksen ajantasainen teksti on luettavissa UN/ECE/TRANS/WP.11 –työryhmän sivuilta, tästä linkistä(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun). Luettelo sopimusmaista, löytyy myös UNECE:n sivuilta, luetteloon pääset tutustumaan tästä linkistä(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).

ATP-sopimuksen soveltamisala

Elintarvikekuljetus kuuluu ATP-sopimuksen piiriin, kun lastina oleva elintarvike tai elintarvikeryhmä on mainittu ATP-sopimuksen liitteissä 2 tai 3. Em. liitteissä on lisäksi määritelty eri elintarvikkeiden korkeimmat sallitut kuljetuslämpötilat.

Liite 2 kattaa lähes kaikki pakastetut elintarvikkeet ja liite 3 useimmat jäähdytettynä kuljetettavat elintarvikkeet. Sopimuksen ulkopuolelle jäävät mm. suolatut, savustetut, kuivatut tai steriloidut liha- ja kalatuotteet sekä tuoreet hedelmät ja vihannekset.

Edelleen tuotteiden kuormauksen kuljetusvälineeseen ja kuorman purkamisen tulee tapahtua eri maissa ja ainakin purkupaikan tulee sijaita ATP-sopimusmaassa. ATP-sopimus koskee pääsääntöisesti maakuljetuksia, mutta myös alle 150 km merimatkat ilman jälleenkuormausta kuuluvat sopimuksen piiriin. Vähintään 150 km meriosuuksien erottamat maaosuudet käsitellään erillisinä kuljetuksina. ATP-sopimusta ei sovelleta ollenkaan ilman jälleenkuormausta tapahtuviin, luokitetuilla lämpötilasäädellyillä merikonteilla (”containers classified as thermal maritime”) tapahtuviin kuljetuksiin, jos kuljetukseen sisältyy vähintään 150 km merimatka.

Jos kuljetus kuuluu ATP-sopimuksen piiriin, käytettävän kuljetusvälineen on täytettävä sopimuksessa esitetyt vaatimukset ja sillä on oltava voimassa oleva ATP-luokitus. Myös tuonti sopimusmaan alueelle voidaan kieltää tai tuonnille voidaan asettaa ehtoja. Rikkeen todenneen sopimusmaan viranomainen ilmoittaa rikkeestä ja rangaistuksesta rikkeen tekijän kotimaan asianomaiselle viranomaiselle.


Kuljetusvälineiden ATP-luokittelu

ATP-kuljetusvälineet luokitellaan ensisijaisesti korin eristyskyvyn perusteella. Toissijaisia luokitteluperusteita ovat lämpötilansäätölaitteen toimintaperiaate sekä kuormatilan lämpötila.

Eristyskykyä kuvataan korin keskimääräisellä k-arvolla (u-arvolla). K-arvo tarkoittaa lämpötehoa, joka siirtyy seinämän jokaisen neliömetrin läpi, kun lämpötilaero on yksi K. Korin keskimääräisen k-arvon perusteella voidaan laskea lämpövuoto. Jos k-arvo on 0,65 W/m2K, seinämien kokonaispinta-ala 100 m2 ja lämpötilaero 30 K, korin seinämien läpi siirtyy jatkuvasti lämpöä 1950 W:n teholla (0,65*100*30).

Eristyskyvyn perusteella korit jaetaan normaalieristeisiin IN-luokan ja raskaseristeisiin IR-luokan koreihin. IR-luokan korin keskimääräinen
k-arvo saa olla korkeintaan 0,40 W/m2K. Vastaavasti IN-luokan korien
k-arvo on yli 0,40 W/m2K, mutta ei enempää kuin 0,70 W/m2K. Vain sellaisia kuljetusvälineitä, joiden kori on raskaseristeinen, voidaan luokitella pakastekuljetuksiin soveltuviin ATP-luokkiin. Näin ollen tehokkaallakaan kylmäkoneella ei voi parantaa heikosta eristyksestä johtuvaa luokitusta, vaikka kylmäkone sinänsä pystyisikin jäähdyttämään kuormatilan pakastelämpötiloihin. Korit, joiden k-arvo on suurempi kuin 0,70 W/m2K eivät voi saada minkäänlaista ATP-luokitusta. Sen lisäksi, että hyvä k-arvo helpottaa kuormatilan lämpötilan hallintaa ja parantaa häiriötilanteiden sietokykyä, se vähentää kylmäkoneen energiankulutusta ja sitä kautta ympäristökuormitusta.

Lämpötilansäätölaitteen toimintaperiaatteen mukaan ATP-kuljetusvälineet jaetaan jäähdytettyihin (R), koneellisesti jäähdytettyihin (F) ja lämmitettyihin (C). Kuormatilan lämpötilan perusteella kuljetusvälineet jaetaan edelleen kirjaimilla A, B, C, D, E ja F merkittyihin luokkiin, joiden merkitys riippuu lämpötilan säätölaitteesta ja käy ilmi oheisesta kuvasta.

ATP-Luokitusmerkintä

Kuva: ATP-luokitusmerkintä. Esimerkkinä luokka FRC.

Luokitusmerkinnän perään liitetty X (esim. FRC-X) voi tarkoittaa esim. sitä, että lämpötilansäätölaite on irrotettava tai ettei se voi toimia itsenäisesti. Yleisimmin kyseessä on kuljetusväline, jonka kylmäkone saa käyttövoimansa ajoneuvon moottorista. Paikallisista säädöksistä riippuen merkintä voi mahdollistaa ajoneuvon moottorin käyttämisen tilanteessa, jossa se muutoin olisi kielletty.

Yleisin ATP-luokka on FRC eli koneellisesti jäähdytetty raskaseristeinen luokan C kuljetusväline. Tällaisessa kuljetusvälineessä voidaan, kun ympäristön lämpötila on +30 °C, ylläpitää mitä tahansa -20 ja +12 C-asteen välistä lämpötilaa. Toinen yleinen luokka on FNA eli koneellisesti jäähdytetty normaalieristeinen luokan A kuljetusväline. FNA-luokassa kuormatilan lämpötila-alue on 0 – +12 °C. Keväällä 2014 Suomen yli 3700 ATP-luokitellusta kuormatilasta noin 65 % oli FRC- ja noin 30 % FNA-luokiteltuja. Keski- ja Etelä-Euroopassa käytetään jonkin verran mm. RRC- ja RNA-luokiteltuja jäähdytettyjä kuljetusvälineitä. Kylmäkoneen sijaan niiden jäähdytys voi perustua esim. kylmävaraajiin, nestetyppeen tai hiilihappojäähän. Pelkkä IR- tai IN-luokitus tarkoittaa, ettei kuljetusvälineessä ole ATP-sopimuksen mukaista jäähdytys- tai lämmityslaitetta, tai ettei laitetta ole vielä asennettu. Tyypillisesti esim. maitoauto voi olla IN-luokiteltu.

FRC-LuokitusmerkintäFRC-Luokitusmerkintä

Kuljetusvälineiden merkinnät ja tunnistaminen

ATP-sopimus edellyttää, että sekä kuljetusvälineen korissa että lämpötilansäätölaitteessa on pysyvästi merkittynä vähintään seuraavat valmistajan kiinnittämät tiedot:

Kuljetusvälineissä, jotka on valmistettu 6.3.2010 jälkeen, em. tietojen tulee käydä ilmi tyyppikilvestä. Yksiselitteinen tyyppikilpivaatimus ei koske vanhempia kuljetusvälineitä, kunhan tiedot on muutoin merkitty vaaditulla tavalla. Käytännössä tyyppikilpi on yleisin merkintöjen sijaintipaikka myös em. päivämäärää vanhemmassa kalustossa. Merkintöjen puuttuessa kuljetusvälinettä ei voida yhdistää sille mahdollisesti annettuun ATP-todistukseen, eikä ATP-luokitus siten ole voimassa.

ATP-luokitellun kuljetusvälineen ulkoisena tunnusmerkkinä on korin etu-yläkulmiin kiinnitetyt, väriltään tummansiniset luokitusmerkinnät. Merkinnän kirjainosa ilmoittaa ATP-luokan ja numerot luokituksen viimeisen voimassaolokuukauden ja vuoden. Vaalealla pohjalla olevien merkintöjen tulee olla kuljetusvälineelle annetun ATP-todistuksen mukaisia. Kun ATP-todistus vanhenee, kuljetusväline lakkaa olemasta luokituksen mukainen ja korin merkinnät tulee poistaa. Esimerkiksi FRC 03-2020 on voimassa 31.3.2020 saakka.

 Luokitusmerkinnän kirjainten korkeuden tulee olla vähintään 100 mm ja numeroiden 50 mm. Kokonaispainoltaan korkeintaan 3500 kg kuljetusvälineissä merkintöjen korkeudeksi riittää puolet edellä mainitusta. Toistaiseksi (kevät 2014) ATP-sopimuksessa ei ole vielä määritelty, miten moniosastoiset ja –lämpötilaiset kuljetusvälineet merkitään.

Kuljetusvälineiden maahantuonti

Kukin ATP-sopimusmaa vastaa omassa rekisterissään olevien kuljetusvälineiden ATP-sertifioinnista. Toisaalta sopimusmaat tunnustavat toistensa antamat ATP-luokituksen, joten kuljetusvälineen rekisteröintimaan vaihtuessa lähtömaan antama ATP-todistus on vaihdettavissa uuden rekisteröintimaan antamaan todistukseen. Menettely on kuvattu ATP-sopimuksen liitteen 1 lisäyksessä 1. Oleellista on, että uuden rekisteröintimaan viranomaiselle esitetään lähtömaan antama ATP-todistus, asiakirjat, joihin kyseinen ATP-todistus perustuu, eli korin ja kylmäkoneen tyyppitarkastustodistukset sekä kuljetusvälineen tekninen kuvaus. Lähtömaan antama ATP-todistus on tarvittaessa voimassa väliaikaisena todistuksena korkeintaan kolme kuukautta. Ellei uutta ATP-todistusta hankita, kuljetusvälineellä ei siten em. kolmen kuukauden jälkeen ole voimassa olevaa ATP-luokitusta. Asialla voi olla ratkaiseva merkitys esim. selviteltäessä mahdollisen kuljetusvaurion korvausvastuita. Niin ikään voimassa olevan ATP-luokituksen puuttuminen voi sopimusmaasta riippuen johtaa sakkoihin tai kuljetus voidaan keskeyttää. MTT on ainakin toistaiseksi antanut suomalaisia ATP-todistuksia hyvinkin pitkään em. kolmen kuukauden määräajan jälkeen, kunhan sertifioinnin edellytykset muutoin täyttyvät.

YK ylläpitää luetteloa eri maiden ATP-viranomaisista ja testilaitoksista, luettelon voit lukea tästä linkistä(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun). Koska liikkeellä on väärennettyjä ja manipuloituja ATP-todistuksia, kannattaa epäilyttävässä tapauksessa todistuksen oikeellisuus varmistaa olemalla yhteydessä todistuksen antaneeseen viranomaiseen. Edes kotimaasta käytettyä kuljetusvälinettä ostettaessa ei ole suositeltavaa luottaa pelkästään korin yläkulmien merkintöihin tai ATP-todistuksen valokopioon.


ATP-todistus ja -sertifiointi

ATP-todistus on puolueettoman kolmannen osapuolen antama asiakirja siitä, että kuljetusväline täyttää ATP-sopimuksen vaatimukset. ATP-todistukset antaa kuljetusvälineen rekisteröintimaan viranomainen, Suomessa MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus). Alkuperäinen ATP-todistus tai sen virallinen kopio on oltava kuljetuksen aikana mukana. ATP-todistuksesta käy ilmi mm. kuljetusvälineen tunnistetiedot, ATP-luokka ja luokituksen voimassaolo. Vuodesta 2011 alkaen ATP-todistuksiin on kirjattu tietoja myös kuljetusvälineen varustelusta sekä ovista ja aukoista.

ATP-todistus on kuljetusväline- / kuormatilakohtainen. Näin ollen sekä kuorma-autolla että sen vetämällä perävaunulla on omat todistukset. Moniosastoinen ja monilämpötilainen kuormatila saa vain yhden todistuksen. Koska moniosastoisia ja monilämpötilaisia kuljetusvälineitä koskevat ATP-sopimuksen kohdat astuivat voimaan vasta syyskuussa 2013, on tällaisten kuljetusvälineiden sertifioinnissa ja merkintätavoissa vielä kirjavuutta.

ATP-sertifiointi perustuu pitkälti tyyppitarkastuksiin. Valtaosa ATP-todistuksista annetaan koreille ja lämpötilansäätölaitteille tehtyjen tyyppitarkastusten perusteella, eikä kaikkien kuljetusvälineiden vaatimustenmukaisuutta selvitetä testaamalla vaan sertifiointipäätökset perustuvat kirjallisissa hakemuksissa annettuihin tietoihin valta osaa kuljetusvälineistä näkemättä. Oleellista on, että sekä kori että kylmäkone ovat ATP-sopimuksen ”yhdenmukaisuusehtojen” (ATP-sopimuksen liitteen 1 lisäyksen 1 kohta 6) puitteissa samanlaisia kuin tyyppitarkastetut mallikappaleet ja että kylmäkoneen teho on vähintään laskennallisen tehovaatimuksen mukainen. Tehon tulee olla vähintään 1,75-kertainen verrattuna korin lämpövuotoon, kun ympäristön lämpötila on +30 °C.

Jäähdytystehovaatimus

Edellä esitetystä jäähdytystehovaatimuksesta on mahdollista poiketa, jos kuljetusvälineelle tehdään erityinen kylmätehon riittävyyden tarkastus.

Sen lisäksi, että pakastekuljetusvälineen korin tulee olla raskaseristeinen, tulee pakastekuljetusvälineessä olla standardin SFS-EN 12830 mukainen lämpötilan mittaus- ja tallennuslaite.

Suomessa ATP-todistusta haetaan Luken sähköisestä ATP-palvelusta(siirryt toiseen palveluun). Yleensä hakijoina toimivat korivalmistajat, mutta yksittäisten maahantuotujen kuljetusvälineiden osalta hakijana voi olla myös kuljetusvälineen hankkinut kuljetusliike. Kausitarkastuksen jälkeen ATP-todistusta ei tarvitse erikseen hakea, vaan Luke antaa uuden todistuksen saatuaan kausitarkastusasemalta raportin tehdystä tarkastuksesta.

ATP-testit ja tarkastukset

Kuljetusvälineiden vaatimustenmukaisuus selvitetään ATP-sopimuksessa kuvatuilla testeillä ja tarkastuksilla. Tyyppitarkastusten perusteella voidaan sertifioida useita tarkastetun korin tai kylmäkoneen kaltaisia yksiköitä.

Korin tyyppitarkastuksen oleellisin osa on korin keskimääräisen k-arvon määritys. Yleisimmin tämä tehdään ns. ”internal heating” –menetelmällä, jolloin korin sisätilaa lämmitetään noin 32,5 C-asteeseen mittaustilassa, jonka lämpötila on noin +7,5 °C. Kun tasapainotila on vakiintunut, lämmitystehosta, lämpötilaerosta ja korin seinämien geometrisesta keskipinta-alasta lasketaan korin keskimääräinen k-arvo. Määrityksestä laaditaan korin tyyppitestiraportti, jonka perusteella valmistaja voi hakea ATP-todistuksia ATP-sopimuksen yhdenmukaisuussääntöjen puitteissa samanlaisille koreille.

Korin k-arvon varmennus tarkoittaa yksittäisen korin k-arvon määritystä siten, että määritys keskeytetään silloin, kun voidaan olla varmoja siitä, että k-arvo on raja-arvon hyväksyttävällä puolella. K-arvon varmennus ei ole tyyppitarkastus, vaan tulosta voidaan soveltaa vain testattuun koriin.

Kylmäkoneen tyyppitarkastuksessa mitataan kylmäkoneen jäähdytysteho watteina ympäristön lämpötilassa +30 °C ja kuormatilan lämpötiloissa -20, -10 ja 0 °C. Jäähdytysteho on kuormatilaan sijoitettujen lämmittimien tehon ja kuormatilan seinämien läpi vuotavan lämpötehon summa. Jos kyseessä on monihöyrystiminen kylmäkone, mittapiste -10 °C interpoloidaan.

Yksittäisen kylmäkoneen vaatimustenmukaisuus tietyssä korissa voidaan selvittää myös ns. kylmätehon riittävyyden tarkastuksella. Tällöin todetaan pystyykö kylmäkone +30 °C ympäristön lämpötilassa jäähdyttämään ja tämän jälkeen ylläpitämään kuormatilaa vaaditussa lämpötilassa. Yleensä kuormatilaan sijoitetaan vielä lisälämpökuorma, jonka suuruus on 35 % seinämien läpi vuotavasta lämpötehosta.

Kausitarkastus on menettely, jonka perusteella yksittäiselle kuljetusvälineelle annettua ATP-luokitusta voidaan sen voimassaolon päätyttyä jatkaa. Kausitarkastus on mahdollista tehdä vain sellaisille kuljetusvälineille, joilla ennestään on ATP-todistus. Tarkastukseen kuuluu kuljetusvälineen tunnistaminen, asiakirjojen tarkastus, korin ja kylmäkoneen kunnon, rakenteen ja varustelun tarkastus sekä jäähdytyskoe. Jos tarkastuksen tulos on hyväksyttävä, kuljetusvälineen ATP-luokitusta voidaan jatkaa kolmella vuodella. ATP-sopimus mahdollistaa myös sen, että kausitarkastuksessa määritetään korin eristyskyky sekä tehdään kylmäkoneelle kylmätehon riittävyyden tarkastus. Tällöin luokitus voidaan yleensä uusia 6 vuodeksi.

ATP-Kausitarkastusten tulokset FRC-luokassa 2012-2014ATP-Kausitarkastusten tulokset FRC-luokassa 2012-2014

ATP-Kausitarkastusten tulokset FNA-luokassa 2012-2014ATP-Kausitarkastusten tulokset FNA-luokassa 2012-2014


Tieliikennesäädökset

Tieliikennelaki  267/1981 ja Tieliikenne asetus  182/1982

Keskeisin tiellä liikkumista ja siellä noudatettavia sääntöjä koskeva laki ja asetus

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1981/19810267#L1P1(siirryt toiseen palveluun)

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1982/19820182(siirryt toiseen palveluun)

Tiekuljetussopimuslaki 345/1979;  

Sovelletaan vastikkeelliseen sopimukseen moottoriajoneuvolla tapahtuvasta tavaran kuljetuksesta Suomessa (kotimainen kuljetus) taikka Suomen ja vieraan valtion välillä tai sellaisten vieraiden valtioiden välillä, joista ainakin toinen on tavaran kansainvälisessä tiekuljetuksessa käytettävästä rahtisopimuksesta tehdyn yleissopimuksen (CMR; SopS 48- 50/73) osapuoli (kansainvälinen kuljetus).

• Kansainvälisessä kuljetuksessa tämän lain säännöksistä poikkeava kuljetussopimuksen ehto on mitätön.

• Kotimaisessa kuljetuksessa ei tämän lain säännöksistä voida poiketa, elleivät tavaran tai kuljetuksen poikkeuksellinen laatu tai muut erityiset olosuhteet tee sitä kohtuulliseksi.

Laki on kuljettamisen keskeisin laki, joka määrittää kuljetusten asiakirjat, vastuut ja eri vaiheissa tehtävät toimenpiteet.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1979/19790345(siirryt toiseen palveluun)

Työaikasäädökset

Työaikalaki 605/1996

Tätä lakia sovelletaan työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:ssä(siirryt toiseen palveluun) tarkoitetun työsopimuksen sekä virkasuhteen perusteella tehtävään työhön, jollei toisin säädetä. Alle 18-vuotiaan tekemään työhön sovelletaan lisäksi nuorista työntekijöistä annettua lakia.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960605(siirryt toiseen palveluun)

Euroopan yhteisöjen neuvostojen asetus tieliikenteen sosiaalilain yhdenmukaistamisesta sekä  tieliikenteen valvontalaitteistosta (EY) N:o 561/2006 (= ajo- ja lepoaika-asetus)

Asetuksessa vahvistetaan maanteiden tavara- ja henkilö liikenteessä toimivien kuljettajien ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevat säännöt sisämaan liikennemuotojen välisen kilpailun edellytysten yhdenmukaistamiseksi erityisesti tieliikenteen alalla sekä työolojen ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Tämän asetuksen säännöksillä pyritään myös edistämään jäsenvaltioiden seuranta- ja noudattamisen valvontakäytännön parantamista sekä työskentelytapojen parantamista tieliikennealalla.

http://eur-lex.europa.eu/resource.html?uri=cellar:5cf5ebde-d494-40eb-86a7-2131294ccbd9.0008.02/DOC_1&format=PDF(siirryt toiseen palveluun)


Lämpötilan rekisteröintiä koskevat säädökset

Lämpötilan rekisteröinnistä säädetään useassa eri säädöksessä. Lämpötila voidaan rekisteröidä siihen tarkoitetulla laitteella tai myös mittaamalla ja kirjaamalla lämpötilat käsin.

Lämpötilan mittausmenetelmien tulee olla riippumattomia jäähdytysjärjestelmää ohjaavista lämpötilanilmaisimista. Jos ohjausjärjestelmän yhteydessä on lämpötilanvalvontaosio, toiminnallinen erillisyys on pystyttävä osoittamaan. Ohjaava ja mittaava anturi eivät saa olla samassa osassa järjestelmää. Standardi SFS-EN 12830 ilmoittaa asian selkeästi.

Tuotteen lämpötilaa mitattaessa on lämpömittarin anturin ja elintarvikkeeseen pistettävän välineen oltava esijäähdytettyjä. Erityisen tärkeää tämä on ennen pakasteen lämpötilan mittaamista. Esijäähdytyksellä on varmistettava, että välineiden lämpötila on mahdollisimman lähellä mitattavan tuotteen lämpötilaa.

Pakastekuljetuksissa ja yli 10 m3:n pakastevarastoissa on käytettävä komission pakasteasetuksen vaatimukset täyttäviä lämpötilan seuranta- ja tallennuslaitteita. Komission pakasteasetuksen mukaan paikallisjakelun aikana lämpötilaa voidaan kuitenkin mitata helposti nähtävällä lämpömittarilla. Eviran tulkinnan mukaan alle 2 tuntia kestävä kuljetus on paikallisjakelua. Mittaustulokset ja niiden kirjaaminen tai tallentaminen on osa elintarvikehuoneistoasetuksen 5 §:n 3 momentin tarkoittamaa omavalvontakirjanpitoa.

Alkutuotannon tuotteiden kuljetuksissa on kirjattava alkutuotantoasetuksen1368/2011 edellyttämät tiedot lämpötilaseurannasta. Tallentavaa lämpötilan seurantajärjestelmää ei vaadita.

Helposti pilaantuvien elintarvikkeiden yli kaksi tuntia kestävissä toimituksissakuormatila tai muu kuljetustila tai -astia tulee varustaa tallentavalla lämpötilanseurantajärjestelmällä. Maa- ja metsätalousministeriön asetus ilmoitettujen elintarvikehuoneistojen elintarvikehygieniasta 1367/2011 Elintarvikehuoneistoasetus

Helposti pilaantuvien elintarvikkeiden kansainvälisissä  pakasteiden maantie- ja rautatiekuljetuksissa (ATP-sopimus, SopS 48/1981) edellytetään käytettävän ATP -sopimuksen liitteen 2, lisäyksessä 1 laatuvaatimukset (EN 12830) täyttäviä lämpötilan mittaus- ja tallennuslaitteita.

Pakastettujen elintarvikkeiden osalta kuljetus – ja varastoinnin lämpötilojen seurantaan tarkoitettujen lämpötilan seuranta- ja tallennuslaitteiden laitteistovaatimukset on määritetty Komission pakasteasetuksessa (EY) N:o 37/2005. Käytettävien lämpötilan seurantalaitteiden tulee olla standardien SFS-EN 12830, SFS-EN 13485 ja SFS-EN 13486 mukaisia. Toimijoiden tulee pystyä asiakirjojen avulla osoittamaan, että laitteet ovat em. standardien mukaisia.

Komission asetuksen mukaan paikallisjakelua lukuun ottamatta pakastettuja elintarvikkeita kuljetettaessa kuljetusvälineessä tulee olla tallentava lämpötilan seurantalaite. Paikallisjakelun aikana lämpötilaa voidaan kuitenkin mitata helposti nähtävällä lämpömittarilla. Eviran tulkinnan mukaan alle 2 tuntia kestävä kuljetus on paikallisjakelua. Mittaustulokset ja niiden kirjaaminen tai tallentaminen ovat osa elintarvikehuoneistoasetuksen 5 §:n 3 momentin tarkoittamaa oma-valvontakirjanpitoa.

Helposti pilaantuvien elintarvikkeiden yli kaksi tuntia kestävissä toimituksissakuormatila tai muu kuljetustila tai -astia tulee varustaa tallentavalla lämpötilanseurantajärjestelmällä. Tallentavaa lämpötilanseurantajärjestelmää ei kuitenkaan vaadita, kun alkutuotannon tuotteet kuljetetaan pois alkutuotantopaikalta tai elintarvikkeet toimitetaan elintarvikehuoneistosta suoraan kuluttajalle.

Pakasteiden kanssa kosketuksessa olevan ilman lämpötilan mittaamisenja tallenteiden tarkastamisen lisäksi voidaan pakasteiden valvonnassa käyttää pakasteen lämpötilan mittaamista, jos on perusteltua syytä epäillä, että pakasteasetuksen säännöksiä ei noudateta.  Lämpömittarin anturin ja elintarvikkeeseen pistettävän välineen on oltava esijäähdytettyjä ennen pakasteen lämpötilan mittaamista. Esijäähdytyksellä on varmistettava, että välineiden lämpötila on mahdollisimman lähellä mitattavan pakasteen lämpötilaa

Säännöllinen kalibrointistandardien SFS-EN 12830, SFS-EN 13485 mukaisille laitteille on tehtävä standardin SFS-EN 13486 mukaisesti pätevän huoltoliikkeen toimesta, jolla on akkreditoidussa kalibrointilaboratoriossa jäljitettävästi kalibroitu referenssilämpömittari. Referenssimittari on kalibroitava laitteesta riippuen säännöllisin väliajoin (1-3 vuotta)